Internet ja sosiaalinen media eivät takaa, että aktivismi onnistuu. Internet ei ole mikään automaatti, jonka perusteella myös demokraattista kehitystä tapahtuu. Aktivismin onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu monista taustatekijöistä: taloudesta, kulttuurista, uskonnosta, politiikasta, henkilöistä ja historian sattumista. Näin Rebecca MacKinnon internet-aktivismia pohtivassa blogikirjoituksessaan. MacKinnon on syventynyt samaan aiheeseen myös laajemmin kirjassaan: Consent of the Networked, the world-wide struggle for Internet freedom.
Vaikka internetillä on todistettavasti ollut voimaannuttava vaikutus, tapahtuu sen piirissä myös muunlaisia liikkeitä, korostaa MacKinnon. Monissa maissa verkko on laajentanut yksipuolisesti julkisen vallan asemia. Toisinaan siihen kytkeytyvät myös yksityisten yritysten intressit. Yritykset haluavat laajentaa markkinoitaan ja hallinto on heille pyrkimyksiensä laadusta huolimatta tervetullut asiakas.
Sen lisäksi lainsäädännöllä on eri maissa lisääntyvässä määrin laajennettu sensuurin ja valvonnan aluetta. MacKinnonin mukaan esimerkiksi amerikkalainen CISPA laillistaa ja institutionalisoi mekanismeja, joilla kansalaisten yksityiseen viestintään päästään puuttumaan. Se mahdollistaa myös, jos niin halutaan toimia, väärinkäytökset ja mielivallan kansalaisia vastaan.
Sensuuri on tehokasta
Sensuuri myös toimii tehokkaasti, vaikka teknologian asiantuntijat toisinaan muuta väittävät. Kiertoteiden rakentaminen verkkoon ei onnistu välttämättä ilman teknisiä apuvälineitä. Esimerkiksi Azerbajdanissa on onnistuttu tehokkaasti lannistamaan toisinajattelijoiden protestit ja sulkemaan netin käyttö poliittisiin tarkoituksiin.
Thaimaassa lainsäädäntö velvoittaa palvelujen tarjoajat ja sivustojen ylläpitäjät vastuuseen käyttäjiensä toimista. Nettiaktivismi ei voi toimia näissä olosuhteissa. Kiinassa palomuurin tehokkuus näkyy aktivismin rajoittumisena paikallisesti, jolloin siitä ei ole uhkaa hallitukselle.
Vallankumouksen ainekset
MacKinnonin mukaan internetin ja vallankumousten yhteys ei ole suora, vaan riippuu monista muista taustatekijöistä. Arabikevät esimerkiksi Tunisiassa ja Egyptissä ei tapahtunut internetin takia, vaan sen kautta. Muutokset, jotka olivat kyteneet pinnan alla jo vuosikymmenen, saivat väylän, kun niille syntyi otollinen aika ja tilanne.
Aktivistit olivat kuitenkin jo vuosikymmenen kokeilleet erilaisia verkkoteknologioita, hioneet sisältöjä pitkällä tähtäimellä ja rakentaneet verkostoja – lopulta he hyödynsivät mobiileja ja verkkoteknologioita maksimaalisissa mittasuhteissa. He panostivat myös muuhun kuin verkossa toimimiseen ja käyttivät yli vuosikymmenen aikaa siihen, että he loivat tarvitsemiaan kansallisia yhteyksiä ja kansainvälisiä yhteyksiä.
Lähteet:
MacKinnon, Rebecca, Internet activism. Let’s look at the specifics.
MacKinnon, Rebecca, Consent of the networked : the world-wide struggle for Internet freedom. New York : Basic Books, 2012.
- Päivikki Karhula
